Väinö Sihvonen
Väinö Ilmari Sihvonen (10. kesäkuuta 1889 Kangasniemi – 30. marraskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen kemisti ja Teknillisen korkeakoulun professori. Hänet tunnetaan Outokumpu Oy:n käyttöön ottaman kuparin liekkisulatusmenetelmän teoreettisen pohjan kehittäjänä.
Sihvosen vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Fabian Sihvonen ja Alma Elisabet Pylkkänen. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta reaalilyseosta 1907 ja opiskeli sitten kemiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1914 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1921.
Sihvonen toimi Teknillisessä korkeakoulussa assistenttina, lehtorina ja vuodesta 1936 fysikaalisen kemian ja sähkökemian professorina. Hän oli myös Helsingin yliopiston kemian dosenttina vuodesta 1925.
Sihvonen sai surmansa talvisodan alkamispäivänä Helsingin pommituksissa.
Väinö Sihvosen puoliso oli myöhempi Helsingin Kotitalousopettajaopiston johtaja Kerttu Sihvonen.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lämpökemiallisia havaintoja. Omakustanne, Turku 1920
- Die elektrolytische Oxydation der Weinsäure. Väitöskirja. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1921
- Das Thermoquantum: Eine Arbeitshypothese. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1921
- Beziehungen zwischen der chemischen Struktur schwefelhaltiger Anionen und den ultraroten Eigenschwingungen ihrer Salze. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1923
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
